Viimeisin päivitys 23.3.2017

Sähkömies lähtee viimeisenä tunnelista

Sähköasentaja Tuomas Aarnion mukaan sähkömies on viimeisten joukossa, jotka poistuvat Aalto-yliopiston metroaseman työmaalta, ennen kuin metrojärjestelmä testataan ja otetaan käyttöön.

Automatisoitu liikennöinti on länsimetron asemien suunnittelun lähtökohta, ja sähkö luonnollisesti elintärkeä osa tunnelin automatisointia.

– Automatisoidusti liikkuva metro tulee kulkemaan ilman kuljettajaa. Metroasemalla niin savunpoistojärjestelmät kuin kulunvalvonta ja hälytysjärjestelmä toimivat automatisoidusti. Sähköä tarvitaan siis monenlaisiin toimintoihin, kertoo Aalto-yliopiston metroaseman rakennustyömaalla työskentelevä sähköasentaja Tuomas Aarnio.

Vuonna 2010 alkanut Espoon Aalto-yliopiston metroaseman rakentaminen on edennyt louhinnasta sähkötöihin asti.
– Aseman rakenteet on pääosin tehty, ja nyt on menossa vaihe, jossa työtä tekevät sähköasentajien lisäksi sammutusjärjestelmän, ilmanvaihtojärjestelmän ja vesiputkien asentajat. Tämän jälkeen maalarit ja muut viimeistelijät tasoittavat ja maalaavat seinien ja kattojen pinnat. Viimeisteltyihin pintoihin asennetaan viimeisenä matkustajille näkyvät asiat, kuten valaisimet ja pistorasiat. Esimerkiksi metrolaiturin aaltoilevaan kattoon asennetaan kymmenittäin valaisimia, Aarnio kuvailee.

Turvallisuus on kaiken a ja o
Metroaseman sähköistäminen tapahtuu askel askeleelta.
– Aivan aluksi teemme kaapeleille reitit kattoon ja seiniin. Sen jälkeen asennamme kaapelit, eli viemme kaapelin johtoreittiä pitkin sähkökeskukselta valaisimille ja pistorasioille. Viimeisenä työvaiheena kytkemme keskuksiin kaapeloinnit, jonka jälkeen voimme kytkeä sähköt tehtyihin asennuksiin. Kaiken kaikkiaan näitä keskuksia tulee Aalto-yliopiston asemalle noin satakunta, Aarnio laskee.

Sähköasentajan työ ei liity pelkästään sähköön, vaan myös metallitöitä tehdään paljon, kuten hyllyreittejä kaapeleille.
– Sähköasentajan työ tapahtuu pääosin rakennuksen suunnittelijoiden tekemien kuvien perusteella. Kuvat sisältävät tekniikan työselosteineen, Aarnio kuvailee.
Tärkeintä sähköasentajan työssä on turvallisuus.

– Työssämme on tunnistettava ja tiedettävä sähköön liittyvät vaarat ja riskit. Tällä työmaalla niitä ei varsinaisesti ole. Vasta loppuvaiheessa, kun järjestelmät otetaan käyttöön ja sähköt laitetaan päälle, on tiedettävä missä on jännitteitä. Sähköasentaja on usein viimeinen, joka lähtee pois rakennuksilta.

Työtila 22 metriä merenpinnan alapuolella
Työpäivä alkaa aseman sähköasentajilla aamulla kello seitsemän. Sitä ennen Aarnio ajaa Salosta Espoon työmaalle. Työ tapahtuu suurimman osan ajasta maan alla, ja sähköasentajat käyvät ulkona usein vain lounastauolla.

– Olemme melkein koko päivän maan alla noin 21 metriä meren pinnan alapuolella, jonne tulee metron tekninen tila. Itse asemalaituri tulee 16,5 metriä merenpinnan alapuolelle. Työskentelylämpötila voi olla tilanteesta riippuen kylmä tai kuuma. Työmaa on valaistu todella hyvin maan alla, ja työskentely tapahtuu pääosin kuulosuojaimet korvissa, Aarnio kuvailee työolosuhteita.

Are Talotekniikasta (entisestä Lemminkäisestä), työskentelee Aalto-yliopiston asemalla neljä sähköasentajaa. Metroon rakennetaan samaan aikaan myös paljon muuta, kuten hissejä, ilmanvaihtojärjestelmä, metron automatisointi, sprinkler-sammutusjärjestelmä sekä jäähdytys- ja lämmitysjärjestelmä. Useimpina päivinä työmiehiä on työmaalla useita kymmeniä.

– Olen ollut vuodesta 2005 lähtien sähkötöissä, ja Aalto-yliopiston metroasemalla aloitin tämän vuoden toukokuussa. Tämä projekti on pitkäkestoisiin ja laajin, missä olen työskennellyt. En ole aiemmin työskennellyt tunnelissakaan. Parasta tälläkin työasemalla on hyvät työkaverit, Aarnio kehuu työkavereitaan.

Länsimetro 2/2014
Teksti: Jenni Petäjä